Helteinen heinäkuu

Menneet viikot ei ehkä ole olleet niitä kuumimpia, mutta tällä hetkellä lämpömittari ylitti 20 astetta jo ennen kahdeksaa. Parin viikon sisällä on tullut tehtyä suhteellisen paljon asioita, joten päätin koota ne yhteen postaukseen enkä tehdä jokaista erikseen. Mukana: Nora Helsinki, synttärit, Mikonheikki, Tallinnan reissu ja perheretki Helsinki-Vantaan lentokentälle.

Nora Helsinki (torstai 14.7.)

Tutustuin Nora Helsinki -nimisen taiteilijan töihin muutama viikko sitten, kun ystäväni oli tilannut kissalleen ”Suojelija pöllön”. Nämä käsinmaalatut pikkupöllöt ovat helsinkiläisen taiteilijan luovuuden aikaansaannos ja mielestäni niin ihastuttavia, että piti tilata yksi pienokainen meidänkin lapsukaiselle. Tai lapsukaisille, koska pyysin kuvitukseen lapsen ja kissamme. Näköiskuvia Nora ei tee, enkä sitä odottanutkaan, vaikka malliksi valokuvan jannusta laitoinkin. Työntilauksen ja siitä sopimisen hoidin sähköpostilla. Viestittelimme suuntaan ja toiseen ja lopulta tuli viesti, että työ olisi noudettavissa 14. heinäkuuta. Kävin noutamassa pöllön Noran työhuoneelta Nosturilta, joka on kulttuuri- ja monitoimitalo Helsingin Hietalahdessa. Valitettavasti ruuhkasta ja sovituista menoista johtuen tapaaminen oli hyvin nopea, mutta Nora vaikutti oikein mukavalta ihmiseltä. Ihastellessani työtä työhuoneella (annoin taiteilijalle vapaat käden, joten työ oli täysi -erittäin positiivinen! – yllätys) ja tuoretta lakkausta varoessani, en edes tajunut, että työ on kaksi puolinen. Eli pöllöä ei oltu maalattu ainoastaan yhdeltä puolelta vaan sama kuva on pöllön toisellakin puolella. Ja olisihan minun tämä pitänyt tajuta, koska pöllö on ajateltu ikkunan eteen ripustettavaksi. Pyöriessään kuva toistuu, eikä ole toiselta puolelta yksivärinen, kuten olin päähäni saanut.

Suojelijapöllö

Vaikka työhuonekeikka oli hätäinen, ehdin ihastella Noran työtä Nosturin edessä olevasta muuntajakaapista (? tai joku vastaava 🙂 ). Työ on kaikkien ohikulkijoiden vapaasti ihasteltavana. Jos käväiset esim. Hietaniemen kirpputorilla, pistäydyhän katsomassa kuvitusta (valokuvat ei anna oikeutta kokonaisuudelle) ja kun kerran nurkilla olet, niin käy tsekkaamassa Elmun Baarin aurinkoinen terassi (sisätiloissakin saa toki olla).

NoraHelsinki

Nora Helsingillä on vielä tämän viikon ”Oodi tusseille” -näyttely Geezers The Shop’ssa Pengerkadulla. Itselläni on tarkoitus tällä viikolla ehtiä vielä katsomaan näyttely. Samalla pääsen tutustumaan tähän graffitti- ja tussitarvikekauppaan, josta en ollut ennen kutsua näyttelyn avajaisiin kuullut aiemmin. Valitettavasti olimme reissussa avajaisten aikaan ja ei tullut siellä silloin käytyä.

Sinä  Tarzan, minä synttärisankari (lauantai 16.7.)

Jiihaa, niin tuli jälleen ikää lisää! Juhlia ei vietetty (vasta sitten muutaman vuoden päästä, kun päästään tasalukuun), mutta otin itselleni ”omaa aikaa”. Ennen lapsen syntymää olen nauttinut käydä elokuvissa yksin. On toki hauska mennä porukassakin, mutta jostakin syystä nautin suuresti, että saan olla teatterissa yksin, ilman, että tarvitsee a) keskustella kenenkään kanssa b) kestää kommenteja kesken elokuvan tai c) keksiä puhuttavaa ennen leffaa/leffan jälkeen. Minusta on kiva mennä teatteriin, lukea kirjaa (kyllä 🙂 ) siihen asti, että valot sammuu ja voi uppoutua elokuvamaailman otteeseen. Vantaan Flamingon elokuvatarjonta hieman huvitti, koska tarjolla haluaamani kellon aikaan oli Ice Age (5?) ja Tarzan. Olen nähnyt kaikki Ice Aget, joten sen olisin sen puolesta voinnut käydä katsomassa, mutta siinä oli vaihtoehtoina 2D ilman dubbausta ja 3D dubattuna. Olisin mieluiten nähnyt 3D ilman dubbausta, mutta kaikkea ei voi saada. Kumpikin elokuva oli tullut edellisenä päivänä ensi-iltaan, joten oletin IAn houkuttelevan enemmän lapsia kuin Tarzan. Valitsin siis Tarzanin vaikka odotukseni elokuvaa kohtaan ei ollut kovin kovat.

Ennen elokuvaa kävin synttäriruokailulla Santorini -ravintolassa. Ihan liikaa tuli jälleen tilattua, mutta kun on niin hyvää 🙂 Ruokailun yhteydessä luin kirjaa. Ruokailun jälkeen kävin ostamassa elokuvaherkut kaupasta ja siirryin Finnkinon tiloihin.  Elokuvateatteri taisi tulla täyteen, mutta ei ollut loppuun myyty, koska vieressäni oleva paikka oli tyhjänä. Olin varanut paikan ”hajuraolla” ja rako saikin sitten olla loppuun asti. Elokuva oli sopivan viihdyttävä synttäri-iltaan. Pääosan esittäjä Alexander Skarsgård on tuttu True blood -sarjasta ja vaikka vieressä oleva katsoja muutaman kerran ”OMG” -huokailikin en itse Tarzanin perään kuolannut. Henkilökohtaisesti sain nautintoa elokuvan pahiksen, Leon Romin eli iki-ihanan Christoph Waltzin, katsomisessa. Ensi kerran tutustuin näyttelijään Quentin Tarantinon Inglourious Basterds elokuvassa ja kyllähän se oli rakkautta ensi silmäyksestä 🙂 Voin suositella elokuvaa kaikille Tarzan -leffojen ystäville.

Mikonheikki, Hauho (sunnuntai 17.7.)

Sunnuntaina puolen päivän jälkeen lähdimme koko perheen voimin käymään työkaverini kotona Hauholla. Tämä oli ensimmäinen kerta Hauholla ja tätäkin retkeä oltiin suunniteltu jo turhankin kauan. Onneksi parin kerran peruuntumisen jälkeen saimme sopivan ajankohdan sovittua.

hauho1Olin kuullut talosta ja hankinnoista niin paljon, että ilolla odotin paikan näkemistä. Ja täytyy myöntää, että odotukset täyttyivät. Omistajat ovat tehneet suuren remontin edellisten omistajien (kymmenen henkinen perhe vai olikohan lapsia pelkästään kymmenen?)jäljiltä ja laittaneet talon kuntoon ns. lattiasta kattoon. Päävärityksenä on valkoinen ja tila on sisustettu  pelkistetysti ja harkiten. Kyläilemässä meidän lisäksi oli toinenkin työkaverimme ja hänen kaksi koiraansa. Omistajilla on kaksi koiraa, joten kaiken kaikkiaan paikalla oli neljä koiraa ja yksi konttaava nuorimies. Koirat olisivat niin kovin mielellään hoitaneet jannuamme, mutta emme jättäneet lasta koirien kasvatettavaksi, edes yhdeksi iltapäiväksi. Hankintojen lisäksi tiesin, että tässä talossa arvostetaan hyvää ruokaa ja juomaa, ja niitähän olikin sitten tarjolla. Ah, kun oli hyvät ruoat ja vielä jälkiruoatkin. Hieman harmittelivat, kun eivät olleet ehtineet leipoa, mutta kyllä prinsessakakku sekä mansikat ja kermavaahto menetteli 🙂 Alkumaljoilla kilisteltiin vielä eilisiä synttäreitäni ja jälkiruoka Cavasta piti (melkein) kieltäytyä. Kiitoksia tarjoiluista!

Talo ei ole ainoastaan asumiskäytössä vaan omistajat tarjoavat tilat kotikonserttikäyttöön. Salin flyygeli ei näin ollen ole ainoastaan koristeena vaan aktiivikäytössä. hauho2Tänä kesänä tilassa on vietetty jo kaksi kotikonserttia joista viimeisin oli heinäkuinen Tangon hurmio, jossa tangon vietäväksi johdatti Jarno Kokko säestäjänään Tuomas Juutilainen. Jarno Kokko voitti muutamaa päivää myöhemmin Kiuruveden IskelmäViikkojen Iskelmämestari -kilpailun. Tälle kesälle on tarjolla vielä yksi kotikonsertti elokuun lopulla 28.8. Lisätietoja tapahtumista löytyy Mikonheikin kotisivuilta ja Facebook -sivulta.

 

Tallinna (torstai 21.7.)

Vanhempani ovat innokkaita Tallinnan kävijöitä ja jälleen kerran heidät sieltä tavoitti. Vanhempani lähtivät reissuun tiistaina ja minä sekä pikku-ukko teimme päiväreissun torstaina. Kahdestaan en ollut nuoren miehen kanssa vielä laivalla ollutkaan ja vähän jännitti, että kuinka käy. Meidän nuori mies on ollut tähän asti helppo matkakumppani, mutta aikainen lähtö ja myöhäinen kotiin paluu laittaa koko päivän aikataulutukset uusiksi.

Valitsimme Eckerö linen lähdön, koska se oli aikataulullisesti fiksuimman oloinen ja matka-aika ei ole kovin paha (2,5h/suunta). Lähtö oli 8.30 ja laivaan tulee ehtiä hyvissä ajoin. Vaikka matkatavaroita ei päiväreissulle ollut, en halunut lähteä suhaamaan vauvan ja rattaiden kanssa julkisilla, koska ainakin raitiovaunut ovat turhan täynnä satamaan päin laivojen lähtöä edeltävänä aikana. Mieheni veikin meidät autolla satamaan. Koska matkustajakortit oli tulleet ja tulostettu matkavahvistuksen yhteydessä ei meidän tarvinnut lippujakaan erikseen noutaa, vaan pystyisemme siirtymään suoraan terminaalialueelle ja laivaan. Todennäköisesti kesäaikaan on laiva päivästä riippuen suosittu, koska paljon matkustajia tuntui laivaan nouseva.

Suuntasimme jannun kanssa suoraan laivan 6 kannella olevaan lasten leikkihuoneeseen. Tila on kahteen neukkariin tehty leikkipaikka, joka on  ajateltu poikaamme vanhemmalle pikkuväelle, mutta hyvin nuori herra ikätovereidensa kanssa kuolasi mennä eteenpäin. Välistä taisi joku junarata rikkoutua, mutta onneksi konflikteilta vältyttiin 🙂 Lapsille oli laivalla järjestetty ohjelmaa ihastuttavasti. Aiemmin en tällaisiin asioihin ole kiinnittänyt huomiota, mutta nyt kun asia oli ajankohtainen, oli kiva huomata mitä kaikkea pystyy lapsen kanssa laivalla tekemään. Vietimme alkumatkan leikkihuoneessa. Lapsia viihdytti leikkihuoneessa kiva täti, joka soitti kitaraa ja lauloi. Lapset saivat osallistua soitantaan tarjotuilla soittimilla ja laminoiduista lappusista pytyi vanhemmat laulamaan mukana. Toivekappaleita sai esittää ja hyvin tuntui  kaikki viihtyvän.  Musiikin loppupuolella siirryimme kannelle 8, jossa alkoi BINGO. Minulla on bingoiluun jokin kieroutunut suhde ja pidän todella paljon bingon peluusta. Yleensä bingosta tulee mielikuva mummojen pelinä, mutta kyllä siinä jännitystä on kun voitto on yhden numeron päässä. Nuori mies ei meinannut äidin bingo innostukseen yhtyä vaan hieman protestoi paikallaan oloa. Onneksi nukku-masa päätti piipahtaa kylässä ja uni tuli ukolle ennen kuin oltiin pelin puolessa välissä. Olin varannut itselleni aamupalan laivan buffeessa ja kun bingosta ei tällä kertaa voittoa tullut, siirryin syömään. Ukkeli nukkui onnellisena vaunuissaan ja minä sain kerättyä aamupalani rauhassa. Ainut miinus oli, että jätin pojan pöydän viereen ja ruokapisteet oli turhan kaukana pöydästämme. Hieman jännityksellä jätin lapsen nukkumaan ja menin jonottamaan. Hyvin sain kerättyä kaiken tarpeellisen ennen kuin jannu heräsi. Aamupalan jälkeen olimmekin jo Tallinnassa. Täytyy sanoa, että tämä laivamatka oli minulle nopein mitä koskaan olen matkannut kyseisellä laivalla. Aikaa tappaakseen ei tarvinnut mennä edes tax free’hen.Tallinna

Tallinnan satamassa meitä odottikin vanhempani ja yritimme yhdessä etsiä bussipysäkkiä Rocca Al Maren kauppakeskuksen ilmaiskyytiin. Aikamme pähkäiltyä löysimme siltä ainoalta mahdolliselta pysäkiltä ilmoituksen, että ilmaiskyyti on lakkautettu kesäkuussa. Tämä pisti suunnitelmat uusiksi. Meidän oli ollut tarkoitus mennä Rocca Al Mareen, koska sieltä löytyy Chiccon -myymälä. Ostimme Chiccon matkarattaat käytettynä ja osaamattomuuttamme onnistuimme hajoittamaan vaunuista turvakaaren kiinnikkeen. Suomesta korvaavaa tuotetta ei löytyny tai ainakin liikkeistä joista kävi kysymässä ei tätä merkkiä myydä. Netistä huomasin, että Viron puolella merkki on tunnetumpi ja tämä päivämatka osuikin sopivasti kohdille. Koska emme viitsineet lähteä Rocca Al Mareen taksilla tai miettimään korvaavaa linja-autoa, menimme Sadamarketiin kahville ja tekemään varasuunnitelmaan.

Kahvittelun lomassa tarkistin netistä löytyykö lähistöltä muita Chiccon liikkeitä ja löytyihän se: Kristiine keskus. Kauppakeskuksessa ei koskaan ollut tullut käytyä, eivät vanhempanikaan, saati että siitä olisin aiemmin kuullut. Sijaintikin oli sen verran lähellä, että päätimme ottaa pirssin alle ja suunnata kaupoille. Satamasta taksi maksoi n. 8€ eli todellakaan ei kovin kaukana vanhasta kaupungistä oltu. Kauppakeskuksen laajuus yllätti ja varmasti tulee käytyä siellä vielä toisenkin kerran. Chicco oli meidän päämäärämme, joten sen ensimmäisenä myös etsimme. Valitettavasti vaunumme oli vanhampaa mallia, eikä kyseistä turvakaarta enää ollut saatavilla. Hetken siinä mietin, että mitäs nyt sitten. Yleensä ei tule tehtyä hätiköityä ostoksia, mutta tällä kertaa soitin miehelle, että koska turvakaarta ei löytynyt, niin ostetaanko uudet vaunut? Saman mallin (LiteWay) päivitetty versio oli liikkeessä alennusmyynnissä. Lähtöhinta 199 € oli nyt 119 €. Päätimme investoida uusiin vaunuihin. Pyysin myyjää purkamaan uudet vaunut paketista, lapsi uusiin rattaisiin ja ihan reteesti jätimme vanhat vaunut kauppaan. Yleensä ei tule näin toimittua, mutta täytyy kehua, että ihan oikea päätös tehtiin. Uudet vaunut rullaa huomattavasti kevyemmin ja päivitetty versio on edeltäjiään kehittyneempi tiettyjen teknisten ratkaisujen osalta esim. turvakaari ei voi enää rikouttua samalla tavalla mitä se vanhoissa vaunuissa teki.

Vaunuostosten jälkeen äitini halusi käydä vaatekaupoilla ja isäni katsoi junioria. Kristiine keskuksessa on myös suuri Prisma, joten pääsin vinguttamaan bonuskorttiakin 🙂 Emme kovin paljon keskittynyt shoppailuun, koska aika kului ja tarkoituksena oli vielä käydä vanhassa kaupungissa. Kävimme syömässä kauppakeskuksessa ja lähdimme etsimään taksia. Vinkkinä voin kertoa, että helpoiten taksin löytää, jos menee ulos Prisman puoleisesta uloskäynnistä 🙂 Kävellen toki olisimme päässeet Vanhaan kaupunkiin, mutta ukin iskiashermoa otti hermoon, niin autokyyti oli helpon tapa edetä. Päivä oli suhteellisen tuullinen, joten emme kovin paljon viitsineet ulkona hengailla. Mukulakivet ovat kanssa hieman ärsyttävä kulkea, vaikka kuinka olisi uudet rattaat. Kävimme kahvilla ja suuntasimme tiemme kohti satamaa. Matkalla kävimme vielä ostamassa viimeiset ostokset. Minun tapauksessa ostokset tarkoitti kokonaista kiekkoa Brie-juustoa.

Kotimatka meni aivan yhtä joutuisaan kuin tulomatkakin. Pikku herraa tosin alkoi ärsyttämään, kun iltapuuroaika läheni ja väsymys meinasi ottaa valtaa. Olin onneksi varannut puurojauhoainekset ja suuntasin tiemme kohti Cafeteria Satamaa. Valitsin linjastosta kuuman veden seuraksi virvoitusjuoman ja katkarapuleivän. Sekoittelin kahvikupussa puuron ja syötin tässä vaiheessa jo erittäin väsyneen herran. Lähes kaikki upposikin, kunnes uupumus ja laivan tasainen jumputus, joka kahvilassa tuntui erittäin selväsi, otti pojan valtaansa. Kun viimeisen lusikallisen syötin oli juniorin ätinä käynnyt jo viestittämään, että ”minä en jaksa enää edes syödä”. Lusikka pois, poika vaakatasoon rattaissa ja pim – toinen nukahti. Kaveri oli siis erittäin väsynyt vaikka päiväunia oli päivän mittaan ottanut huomattavasti normaalia enemmän. Jannun nukahdettua nautiskelin minä kaikessa rauhassa leipäni ja luin kännykästä iltapäivälehden uutisia. Tax freessä ei ehditty käymään ja poju heräsi, kun odotettiin laivan saapumista satamaan.

Kaiken kaikkiaan matka ja laivallaolo meni erittäin mielyttävästi. Satamassa rattaiden kanssa saa ”oikaista” omaa kaistaa (ei tosin olisi ollut jonoja) ja ohjelmaa riitti. Ainut miinus minkä voisi antaa on (yllätys-yllätys) hoitohuoneet! Leikkihuone sijaitsee kannella 6 ja lähin vessa kannella 7. En siis yhtään ihmettele sitä erästäkin isää, joka veti päällensä lasten ryömimisputken, kun esikoinen turautti vaippaan kakkiset ja sitä piti lähteä vaihtamaan äidin syöttäessä toista lasta. Itsekin vaihdoin pojalta vaipan leikkitilassa, kun pesutarvetta ei ilmennyt enkä jaksanut lähteä hoitohuoneeseen. Toinen miinus kanssamatkustajille, jotka eivät voi ymmärtää, että se inva/lastenhoitohuone on ensisijaisesti tälle ryhmälle eikä siinä tarvitse yhtään mulkoilla pahasti, kun huomauttaa erikseen pitä asiasta huomauttaa. Jonoja on ja ymmärrän, että hätä on kova, mutta jostakin syystähän nuo vessat on merkitty… vai olenko ymmärtänyt jotakin väärin? Näistäkin parista pikku jutusta huolimatta toistekin pitää matkaan lähteä 🙂

Retki lentokentälle (sunnuntai 24.7.)

Sunnuntaina teimme koko perheen retken Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Alkuperäinen suunnitelma oli kiertää kehärata, välipysäkkinä lentoasema, mutta junamatkasta tuli hieman tyngempi, koska lähdimme turhan myöhään liikenteeseen. Nousimme lähiasemaltamme junan kyytiin (asumme kehäradan varrella) ja teimme lyhyen ja joutuisan matkan lentokentän asemalle. Hissillä pääsimme kätevästi terminaalien väliselle käytävälle ja suuntasimme kohti terminaali 2:sta. Mieheni kävi ostamassa Burger Kingistä itselleen aterian ja hänen sitä syödessään ”romanttisesti” ranskalaiset roskiksen päällä, tilasin itselleni Starbucksista Frappuccinon. En kahvia juo, ja jos juon on se yleensä jääkahvi. Frappuccinoa en ollut aiemmin maistanut, joten tämä oli erittäin hyvä valinta lämpimään iltapäivään (aivot meinasi vain jäätyä). Jotta retki ei keskittynyt vain syömiseen ja juomiseen, siirryimme näköalatasanteelle katsomaan lähteviä ja saapuvia koneita. En tiedä näkikö pikku herra yhtään konetta, mutta hän vaikutti olevan hyvin otettu, kun pääsi pois vaunuista ja seisomaan kaiteen lasitusta vasten. Kotimatkalla näimme vilahdukselta myös Mike Monroen, joten ei lainkaan turha reissu. Alkuperäinen tarkoitus oli tosiaankin jatkaa junalla Pasilaan ja jatkaa siitä toisella junalla kotiin, mutta jätimme kehäradan kiertämisen seuraavaan kertaan.

lentokenttä

Kehärata on hieno keksintö, mutta sitä jaksan ihmetellä, miksi lentokentältä ajavan junan pitää pysähtyä joka pysäkillä. Hieman säälien myös ajattelen niitä lentokentälle matkustavia turisteja, jotka pääsevät samaan vaunuun juhlimasta tulevien paikallisten kanssa. Pieni juhlinta ei toki haittaa, mutta jos on tullut otettua hieman liikaakin sitä miestä vahvempaa ja puheet/teot/sisukset ei pysy sisällä. Ehkä joku päivä tämäkin asia korjaantuu ja lentokentältä kulkee Airport Express.

 

Mainokset

2 thoughts on “Helteinen heinäkuu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s