Lauantai haahuilua – Naughtylta Isoisälle

Heinäkuun viimeisen viikonlopun lauantaina suuntasimme perheretkelle Helsingin keskustaan. Alkuperäinen suunnitelma oli mennä tutustumaan Kalasataman ja Mustikkamaan väliseen uuteen kävelysiltaan, mutta mieheni toivoi kesälomansa aloituksen kunniaksi lisäksi myös bataattiranskalaisia. Ja pitihän niitä miehen saada.

lippis

Netistä pienen etsinnän jälkeen törmäsin hampurilaispaikkaan nimeltään ”Naughty BRGR”. Kai tästä paikasta olisi pitänyt kuulla joskus jostakin, koska paikan perustaja on Top Chef -voittaja Akseli Herlevi ja ravintolan ovet on avattu marraskuussa 2015. Reitiksemme päätimme ottaa ruoka-kävely-silta -reitin, joista siis ensimmäisenä kohti Lönnrotinkatu 13:sta. Helteinen, lämmin lauantai hellitteli kulkijaa ja kulkiessamme Rautatieasemalta Keskuskadun kautta Ruotsalaiselle teatterille olo oli kuin olisi ulkomailla ollut! Ihmisten kesäinen iloisuus, ohikulkijoiden kieltenkirjo ja katusoittajien svengaava

meno johdatti mieleni johonkin aivan muualle kuin Helsingin harmaille kaduille. Tätä on mukava talvella muistella 🙂 Ruttopuisto oli täynnä ihmisiä, toiset Pokemón metsällä ja toiset vain nauttimassa päivästä. Hampurilaisravintolan edustan pöydät olivat täynnä, eikä sisälläkään varsinaisissa ruokapöydissä ollut mahdottomasti tyhjiä paikkoja.

brgr

Tilasin itselleni talon nimikko burgerin eli ”Naughty Brgr”, mutta ilman sämpylää, sekä bataattiranskalaiset aioli -dipillä. Mieheni otti ”NYC cheese brgr” (ja siihen lisäksi jalapeñoja) sekä (ne) bataattiranskalaiset ranch -dipillä. Ruoat tilattiin tiskiltä ja mukaan sai jo aika monesta ravintolasta tutun hälytyslaitteen, joka ilmoittaa milloin annos on noudettavissa tiskiltä. Kun ruoat oli tilattu, tarkastelimme istumatilannetta. Olimme matkarattailla liikenteessä, joten päätimme ruokailla etuovesta oikealla sijaitsevalla korotetulla tasolla, jossa on matalammat pöydät ja sohvat. Voisiko sanoa baarin puolella? Ravintolassa on tarjolla laaja olutvalikoima joten sanaa ”baari” uskaltaa varmaankin tilasta käyttää. Sohva-alueella seinää koristaa ”naughty wall”, josta voinaughtywall polaroid-kuvista tunnistella ihmisiä (Arttu Wiskari ja Kasmir taisi ainakin olla eli ei kovin hyvä saldo minulle). Jannu oli tässä vaiheessa sitä mieltä, että hän ei millään jaksaisi enää olla rattaissa ja nostin hänet ihmettelemään, että missä ollaan. Onneksi juniori on suhteellisen rauhallisesti jaksanut meidän edelliset ravintola käynnit, eikä hän tälläkään kertaa pettänyt. Annokset valmistui suhteellisen nopeasti ja mieheni nouti ne kummallekin. Tässä välissä palautin pojun istumaan rattaisiin ja otin esille survival backin eli maissisuikeroita ja äidinmaidonkorviketta. Suikeroilla mentiin siihen asti, että saimme itse syötyä ja päälle maitoa.

Ruoka-annoksista pitää sanoa, että oli kyllä hyvää! Tilaamani hampurilainen ei nyt toki ollut se perinteisin, kun siitä puuttui leipä. En tiedä mikä on oikea termi (karppaajan? Hiilihydraattitietoisen? Protein lover?) hampparille, mutta mitä tahansa on, niin ei sitä leipää aina tarvitsekkaan. Vähän hassuahan se oli syödä jauhelihapihviä, pekonia, sinihomejuustoa ja aiolia salaatinlehteen käärittynä, mutta kyllä se vaan toimi. Ja itsehän sen sellaisena tilasin. Aina pitää kokeilla jotakin uutta, niin ei jämähdä vanhaan. Bataattiranskalaiset olivat IHANAN rapsakoita (ei siis lötköpötköjä) ja mukavasti suolattu. Mieheni oli tyytyväinen valintaansa ja uskoisin, että tullemme toistekin syömään tähän paikkaan. 20160730_164557Emmekä varmasti ole yksin ajatustemme kanssa ruoan maistuvuudesta, koska sen ajan, mitä ravintolassa olimme, oli kaikki pöydät täynnä ja ihmisiä astelijatkuvasti sisään. Sisustuksessa kiinnitin huomiota maustehyllyyn ja hyllyn päällä olevaan loistevaloon, joka oli koristeltu uimarenkailla. Myös katon maalaukset oli veikeitä.

Kun juniori sai juotua pullonsa lähes tyhjäksi ja silmä alkoi luppasemaan lupaavasti päikkäreitä ajatellen, oli hyvä hetki antaa tilaa seuraavalle perheelle matkarattaiden kanssa ja poistua jatkamaan matkaa. Ravintolasta otimme suunnaksi Kalasataman Sörnäisen vieressä. Tässä vaiheessa pikkumies oli siirtynyt unimaahan ja iltapäivän aurinko hellitteli kulkijaa. Kuljimme Lönnrotinkatua takaisin Stockmannin kulmalle ja siitä Esplanadin puiston ohitse kohti Kauppatoria. Jälleen olin turistina omassa kaupungissa. Esplanadin puistossa on ollut nähtävillä kesäkuusta lähtien Yayoi Kusaman istallaatio ”Ascension of Polka Dots on the Trees” eli ”Täplien nousu puihin”. Teoksessa 20 puuta on verhoiltu puna-valkoiseen pilkulliseen kankaaseen ja työ on esillä 9. lokakuuta asti. Olin onnistunut laistamaan nämä pilkut vaikka parikin kertaa olen tuosta ohi käynnyt.

Espa

Terassit ja puisto oli täynnä ihmisiä, jotka nauttivat kesästä ja toisistaan. Kauppatorilla oli täysi tohina päällä vaikka kello oli jo viisi. Oman autenttisen maiseman antoi myös Silja Linen lähtevä laiva. Suhteellisen vaikuttava ilmestys sekin. Kauppatorin laitaan elokuussa aukeavan Allas Sea Poolin terassi vaikutti olevan kansoitettu kokonaan ja ihmekkös tuo: Paikka kylvi auringon loisteessa ja näytti aivan erinomaiselta spotilta viettää rentoa lauantai-iltaa.

Pohjoisranta

Uspenskin katedraalin kultaiset kupolit kilvoittelivat kilpaa auringon kanssa, kun ohitimme sen, Holiday barin ja Ravintola Sipulin. Majakkalaiva Relandersgrundin ihmiset nauttivat myös olostaan. Jatkoimme Kruunuhaanrantaa pitkin ihastellen laiturissa olevia paatteja (pahoittelen termistöä, mutta en tunne laivoja). Pohjoisrantaa pitkin kuljille aina ylittäen Hakaniemen sillan ja siirtyen näin Hakaniemen rantaan. Jatkoimme reittiämme kulttuurisaunaedelleenkin rantoja pitkin (ja jannu nukkui rattaissa). Kulttuurisaunan edustalla oli vielä muutama sinnikäs auringonpalvoja. Merihaasta kävelimme kohti Suvilahtea, jossa mahdollisesti olisi ollut street food festivaalit, mutta emme jaksaneet käydä katsastamassa tilannette.

isoisänsilta

Kellokin alkoi lähentymään kuutta, joten meidän  oli pikku hiljaa aika alkaa ajatella kotiin lähtöä. Suunnistimme kuitenkin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti katsastamaan Isoisänsillan (väännän tämän melkein aina ukinsillaksi ja sitten ihmettelen, että mikäs se oikeasti olikaan. Ehkä joku päivä opin). Kävelysilta oli kyllä yksinkertaisuudessaan kaunis. Mustikkamaa on suosittu kesäpäivän viettokohde ja silta onkin löytänyt käyttäjänsä. Myös Korkeasaaren vihreät betoniset kilpikonnat olivat mitä mainioimmat suuntaviitat.

Kävelimme sillan päästä päähän ja lähdimme kotimatkalle. Sörnäistenniemeen on rakennettu ihastuttavia kerrostaloja ja Kalasatamaan nouseva Redi elävöittää aluetta suuresti. Päätimme siirtyä keskustaan Metrolla ja Kalasataman mtroasema olikin lähin vaihtoehto. Rautatieasemalla vaihdoille junaan ja kotia kohti. Iltapäivä oli kuin miniloma ja tällaisten kesäpäivien toivoisi vain jatkuvan.

Kalasatama

Mainokset

2 thoughts on “Lauantai haahuilua – Naughtylta Isoisälle

  1. Kuulostipa hyvältä tuo sinun leivätön hamppari! Pitää päästä itsekin kokeilemaan moista 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s