Vauvojen taidetuokio Ihmemaassa

Oopperan järjestämät vauvojen taidetuokiot on tältä syksyltä ohi. Olimme pojan kanssa aamun ensimmäisessä taidetuokiossa, ja puoli tuntia meni aivan liian nopeaan.Ensinnäkin, me tulimme Alminsalin ovelle tasan kello kymmenen, jolloin meidän olisi pitänyt olla rauhallisesti salissa ihmettelemässä, että mitähän täällä tänään tapahtuu. Ei mitään sellaista. Mamma hiki pipossa yritti kovalla tohinalla siinä sitten riisua pojan ja omat ulkovaatteet. Saliin päin mennessä huomasin, että olin niin vauhdikkaasti vaatteita riisunut, että osa oli lentänyt lattialle. Niitä sitten hätäisesti tyrkin johonkin kärryn reikään. Saliin tullessa alkujuonnot oli vasta alkamassa, joten emme onneksi mitään menettänyt vaan pääsimme hyvin mukaan. Poikahan on jo kokenut taidetuokio kävijä, koska kävimme sylivauvoille tarkoitetussa puolituntisessa viime keväänä. Hän ei siis hätkähtänyt vauhdikkaasta saliin syöksystä, ja mikäs siinä olikaan ykköset yllä ollessa ja mukavan ohjelman pyöriessä ympärillä.oopperan-vauvojen-taidetuokio1

Taidetuokion aiheena oli tällä kertaa Liisa Ihmemaassa ja juontajat, sekä muusikot olivat pukeutuneet baletin hahmoiksi. Siellä oli näin ollen paikalla ainakin Valkoinen Kani ja Hullu Hatuntekijä. Liisakin saapui loppupuolella pyörähtämään. Sanan varsinaisessa merkityksessä, pyörähti, koska hän oli ballerina. Balleriinan esityksen aikana lapset sai olla aikuisen sylissä, ja ainakin oma poika potki jaloilla musiikin tahtiin siihen malliin, että hänkin olisi mielellään mennyt tanssimaan kaveriksi.

oopperan-vauvojen-taidetuokio

Balleriinan lisäksi saimme osallistua teekutsuihin ja hyödyntäen lusikkaa ja kuppia, osallistua musiikin soittamiseen. Kutsut oli lyhyet, mutta sitäkin onnistuneemmat. Taidetuokion aikana tanssittiin pariinkiin otteeseen. Vapaamuotoisempaa koreografiaa edusti kuvaelma, jossa Liisa tippui kanin koloon (tämä vetkuttelu ja lento oli meidän pojan mieleen). Toinen tanssi oli sitten ohjattu. Tanssien ja soittamisen lisäksi laulettiin ja tutustuttiin soittimiin. Vaikka puoli tuntia on aikuisen silmissä lyhyt aika, oli ohjelma rakennettu monipuolisesti ja mukavasti niin, että lapset ei ainakaan ehtinyt kyllästyä. Loppu rauhoittuminen tapahtui saman katoksen alla kuin seikkailun aloitus. Saippuakuplat tosin ei vakuuttanut meidän jannua yhtä paljon, kuin vieressämme ollut ”ai-jai” (ihana) pehmojänis.

Itseaiheutetusta alkuhötäkästä huolimatta, oli taidetuokio jälleen onnistunut. Onkohan seuraavan kerran sitten jo taaperoiden taidetuokioon (2-4 vuotiaille)? Katsotaan mitä kevät tuo tullessaan.

Liisa seurasi Valkoista Kania, minua voit seurata: Facebook, Instagram, Bloglovin’ ja/tai Blogit.fi

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s