Taidenäyttely ja pienet lapset. Toimii tai sitten ei. Lapset ovat erillaisia, mutta näyttelyt yleensä säännöiltään hyvin pitkälle samanlaisia: Katsoa saa, koskea ei. Ellei sitten ole toisin ilmoitettu. Kusama -näyttely vilisi kieltomerkki käden päällä -lappuja, mutta se ei missään nimessä estä käymästä katsomassa tätä erittäin visuaallista näyttelyä pientenkin lasten kanssa.
Poikamme nuoresta iästä huolimatta, olen ehtinyt käymään hänen kanssaan jo useassakin näyttelyssä. Hän on onneksi rauhallinen yksilö, ja pääsääntöisesti julkisilla paikoilla suhteellisen hiljainen. Nyt kun liikkuvuutta on tullut lisää, ei rattaissa istuminen ole se ykkösjuttu, mutta onneksi kantorepussa vielä pysyy. Jokainen tuntee lapsensa parhaiten ja voi tehdä päätöksen, onko järkeä lähteä käymään näyttelyssä, mutta vain menemällä ja kokeilemalla, lapsi voi tutustua tällaisiin paikkoihin.
Kävin pikku-ukon kanssa tutustumassa Helsingin taidemuseon (HAM) Yayoi Kusama’n näyttelyyn. Kusama on tänä vuonna ollut esillä Helsingissä esimerkiksi verhoamalla Esplanadin puiston puita tuttuun puna-valkoiseen pallokuosiin. Kirjoitin asiasta parilla lauseella heinäkuussa. Jannun ollessa mukana, en missään nimessä pystynyt keskittymään jokaiseen teokseen niin intensiivisesti, kuin teos ehkä vaatisi. Tai saati lukemaan jokaista teosesittelyä, mutta kokonaiskuvan näyttelystä sain. Näyttely on avoinna vielä 22. tammikuuta 2017 asti, joten ehdin halutessani piipahtamaan siellä uudestaan. Voin lämpimästi suositella näyttelyyn tutustumista kaikista nuoremmillekin katsojille/katsojan kanssa. Näyttelykokemuksesta tulee varmasti antoisa, kun muistaa muutaman asian:
Ole kiinnostunut
Näyttely alkaa nousemalla portaat ylös läpi puna-valkoisen pallukkamaan. Ihastelkaa yhdessä ”lamppuja” (kuten poikani asian ilmaisi) ja pallomaailmaa. Samanlaiset portaat odottavat näyttelystä poistuessa, joten mennen tullen on hyvä hetki istahtaa portaille ihmettelemään, ja ehkä yhdessä tuumailemaan mitä oikein näkyy. Kuvassa pikku-ukko eteni vielä itsenäisesti, mutta portaiden yläpäässä otin hänet kantoon. Myös vaunuilla liikkuminen näyttelyssä onnistuu, joten sekin vaihtoehto on mahdollinen, vaikka itse jätinkin vaunut parkkiin. Vaikka vaatesäilytys on Tennispalatsissa museon ulkopuolella, oli vaunuille varattu museon ”parkkipaikka” sisäpuolelta.
Ole rohkea
Näyttelyssä on muutama tila, jossa leikitään peilien, valojen, heijastusten, toistojen ja tietenkin pallojen kanssa. Kuvassa olevaan huoneeseen päästetään maksimissaan minuutiksi kerrallaan. Tila voi ehkä aiheuttaa toisille klaustrofobisia tunteita tai peilien heijastumat epätodellisen olon, mutta huoneesta pääsee aina pois ja minuutti menee todella nopeasti. Suosittelen kokeilemaan. En tiedä mitä poikani päässä liikkui, mutta hän tuntui olevan erittäin kiinnostunut omasta peilikuvastaan, joka heijastui lukemattomasti seinistä, sekä valkoisista hattivateista (joita tietenkään ei saannut koskea). Jos näyttelyyn tutustuu hieman isompien lasten kanssa, jotka eivät vielä osaa lukea, niin en suosittele lukemaan teosten historiaa tai mitään tekstejä ääneen. Toki saa lukea, jos olet valmis selittämään sanat ”fallos” ja ”orgiat” (ynnä muut asiaankuuluvat sanat). ”Valkoiset hattivatit” ovat varmasti vallanmainio kuvaus perheen pienimmille tämän teoksen yhteydessä.
Katsokaa yhdessä
Kuten edellä mainitsin, on näyttelyssä esillä paljon teoksia, joita ei pidä mennä koskemaan. Tällainen kielto voi perheen pienimpiä häiritä, koska itsellänikin useampaan otteeseen teki mieli sormi tökätä kurpistoihin ja anturoihin. Katsokaa yhdessä, tarinoi lapselle. Näyttelyssä on paljon värejä ja taidetta voi katsoa monelta näkökantilta. Yksi vuotiaalta ei vielä vastauksia saa (paitsi ”lamppu”-huudahduksia, koska niitähän siellä katossa riitti), mutta itse toimin tarinankertojana niissä kohdin, kun pystyin jotain järjellistä keksimään. Höpöttelemällä pojan korvaan asioita hänen mielenkiinto säilyi hieman paremmin. Tämä on myös syy, miksi luen hänelle näyttelyissä tekstejä ääneen. Pitää kohta sekin lopettaa ja keksiä omat sepustukset tilalle.
Kokekaa yhdessä
Vaikka lapsille tärkeä koskeminen jää tässä näyttelyssä vähemmälle, pääsee teoksia kokemaan katsomalla. Harvinaisen typerästi sanottu, mutta en paremminkaan asiaa osaa muotoilla tällä hetkellä. Esillä on parikin teosta, jossa työ perustuu peilien heijastuksiin. Samaan tapaan kuin jo edellä mainittu hattivatti- huone. Kurkistamalla jonkin sisälle pääset näkemään todellisen teoksen. Ja koska heijastettava kohde vaihtuu katsojan mukaan, on myös taideteos alati muuttuva. Poikaani kovasti hymyilytti näyttelytilan keskellä ollut kuutio, jossa jokaisella seinällä oli kurkistusaukkoja. Kun aukkoon kurkisti useampi yhtäaikaa, ei seinistä heijastunut ainoastaan omat kasvot vaan peilitilan luoma kuskistusmaailma. Taisipa tuo pienen miehen iloinen virne ilahduttaa ainakin yhtä samaan aikaan kuutioon katsonutta näyttelyvierasta.
Nauttikaa yhdessä
Tila, jossa yhdistyy peilit, vesi, pimeys ja värejä vaihtavat lamput, oli paikka, jossa viihdyimme pisimpään. En tiedä kumpi viihtyi paremmin, äiti vai lapsi, mutta tämä teos oli visuaallisesti ehdottomasti vaikuttavin töistä. Satutuntini jatkui täälläkin ja tällä kertaa seikkailtiin avaruudessa ja merenpohjassa. Tila ei ole iso, ja tokihan sinne voi palata, mutta suosittelen seisahtumaan ja katsomaan ympärille. Kaikessa rauhassa. Hiljaisuuskaan ei ole pahasta. Niin ja ”lamppuja” oli jälleen ukkelille katsottavaksi.
Haaveile salaa
Kusama on tehnyt pallukoineen yhteistyötä myös tunnettujen brandien kanssa, kuten 2012 Louis Vuitton. Itselleni tuo olisi ainakin täydellinen käsilaukku. Tutustukaa yhdessä koko näyttelyyn, koska sieltä voi löytyä monen moista muutakin, kuin edellä olen kertonut. Esimerkiksi juuri tämän laukun vastapäätä olevan seinän isot värikkäät maalaukset voi katsojissa herättää monta tarinaa.
Valitkaa suosikit
Etenkin hieman vanhempien lasten kanssa voitte valita oman suosikkiteoksen ja miettiä, miksi juuri se oli kaikista kiinnostavin. Oma suosikkini oli nämä kurpitsat, mutta ihmisenä, jolla on jonkin sortin pallofetismi, oli näyttely yhtä ilotulitusta. Ja luulen, että poikani suosikki oli – lamppu.
Minut löydät Facebookista, Instagramista, Bloglovin’ ja/tai Blogit.fi
hima saimi 